10 ajatusta arvoista - niistä, jotka näkyvät, kun kukaan ei katso

Arvot ovat olleet jo pitkään "muodissa". Niistä kirjoitetaan kirjoja, järjestetään seminaareja, rakennetaan arviointityökaluja ja perustetaan tapahtumia, joissa päätetään, kenet nähdään arvojohtajana. Ja ketä ei.

Mutta jos ei ole näkyvä ja keskustelussa oikealla tavalla: oikeilla sanoilla, oikeassa tilassa, oikealla nimellä, oikealla tittelillä ja taustaorganisaatiolla, arvot eivät aina näy, vaikka ne eläisivät arjessa vahvemmin kuin kellään muulla.

Mutta onko arvoista elävillä ihmisillä pinssi rintapielessä?

Voiko arvojohtajuus olla ulkopuolelta myönnetty titteli?

Usein käy niin, että he, jotka elävät arvojaan todeksi, eivät kutsu sitä arvojohtajuudeksi. He eivät puhu hyveistä, vaan he puhuvat kokemuksista, epävarmuuksista, valinnoista. Voisiko tekemisensä olla juuri siksi todellisempaa?

Jokin aika sitten kävin läpi kymmenen vuoden päivityksiäni LinkedInissä. Paljastui jotain itsellenikin yllättävää: yli puolet teksteistäni käsitteli arvoja. Noin 600 päivitystä arvoista. Ne vain olivat mukana. Koko ajan. Toistuen ja vahvistuen.

Kyse ei ole ollut strategiasta, imagosta, brändin rakennuksesta tai pisteiden keräämisestä. Kyse on ollut arjesta, havainnoista ja inhimillisestä pyrkimyksestä tehdä oikein silloin, kun kukaan ei näe.

Päätin jakaa kanssasi 10 päivitykseksi aikoinani kirjoittamaa ajatusta arvoista:

1. Arvot eivät ole juhlapuheita vaan valintoja 

On helppo puhua arvoista silloin, kun kaikki sujuu. Mutta entä silloin, kun jokin menee pieleen? Kun päätös on vaikea? Kun kukaan ei tiedä mitä tehdä ja odotetaan jonkun toisen näyttävän suuntaa?

Se on hetki, jolloin arvot näkyvät. Tai ovat näkymättä. 

2. Arvojohtajuus ei ole titteli 

Arvojohtajuudesta on tullut juhlapöytien sana. Se viittaa usein henkilöihin, jotka ovat…sopivia. Mutta todellinen arvojohtajuus ei pyydä huomiota. Se ottaa sen tilanteen haltuun tilanteen niin vaatiessa.

Se on arvojensa tunnistamista ja niiden toistoa arjessa. Päämäärätietoista valintaa elää arvojensa mukaan, myös silloin kun valinnat eivät miellytä kaikkia. Se on kyky sanoa: "Tämä ei ole ok". Silloinkin, kun olisi helpompi olla hiljaa.

3. Arvot eivät ole yksityisasia

Moni ajattelee arvojen olevan jotain henkilökohtaista. Että jokainen tuo ne mukanaan, ja se riittää. Mutta organisaatioiden maailmassa arvot eivät ole yksityisomaisuutta. Ne ovat yhteisesti jaettavia ja johdettavia. Ne ovat käytöstä, joka leviää. Hyviä tai vähemmän hyviä päätöksiä. Ennen kaikkea jaettua vastuuta.

4. Arvot, joita ei tunneta

“Meillä tärkeimmät arvot ovat rehellisyys ja vastuullisuus.”
“Hienoa. Miten rehellisyys näkyi viimeisessä vaikeassa päätöksessä?”
“No...emme itse asiassa käsitelleet sitä näkökulmaa.”

Usein arvoista tulee kultalankaa PowerPointin ympärille. Mutta kuka enää muistaa, miksi ne alun perin valittiin. Kun arvoista ei näy merkkejä arjessa, ne eivät ole arvoja. Ne ovat koristeita ilman käyttöarvoa.

5. Arvot näkyvät siinä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei katso

Parhaat arvot eivät vaadi jatkuvaa huomiota. Ne ohjaavat valintoja myös silloin, kun ympärillä ei ole yleisöä. Kun kukaan ei kiitä. Kun päätös tuntuu vaikealta, mutta oikealta. Ne asuvat syvällä sisimmässä. Toimivat kuin kompassi.

6. Arvot eivät ole helppoja 

On harhaluulo ajatella arvojen pehmentävän asioita. Todellisuudessa ne usein jopa vaikeuttavat niitä. Koska kun arvojen mukaan toimii, joutuu joskus tekemään valintoja, jotka eivät ole helppoja, eivätkä miellytä muita. Mutta ovat oikein. Arvot voivat olla siis selkeydessään myös kovaksi koettuja ja ristiriitaa synnyttäviä.

7. Arvot paljastuvat kriisissä, ei strategiakokouksessa

Se, mitä organisaatio tekee, kun kaikki ei mene suunnitellusti, antaa rehellisimän kuvan sen arvoista. Silloin mitataan, mitä arvot todella merkitsevät: ovatko ne käyttökelpoisia vai vain hyvän sään koristeita.

8. Moni huippujohtajaksi kutsuttu ei osaa kertoa, mitkä ovat heidän omat arvonsa

Tämä on ehkä yllättävintä. Ihmiset, jotka ohjaavat isoja kokonaisuuksia ja tekevät päätöksiä sadoista ihmisistä, eivät osaa nimetä omia arvojaan, saatikka organisaation, jota johtavat. He eivät pysähdy miettimään, näkyvätkö arvot heidän työssään. Se kertoo siitä, kuinka helppoa on “valita” itselleen hyvältä kuulostavia arvoja, puhua arvoista yleisesti ja kuinka vaikeaa on kantaa niitä omassa toiminnassaan.

9. Arvot eivät tarvitse sanoja, vaan toistoa...toiminnassa

Parhaat arvot eivät elä puheissa, vaan päätöksissä.

Niissä pienissä hetkissä, kun joku sanoo: “Ei näin.”

Tai: “Kyllä, vaikka se maksaa.”

Tai: “Tässä kohtaa meidän on kyettävä parempaan.”

Ilman toistoa, arvot unohtuvat nopeasti.

10. Arvoja ei ole, jos ne eivät näy arjessa

Lopulta kyse ei ole siitä, mitä sanotaan. Kyse on siitä, mitä tapahtuu, jos organisaatiossa arvot eivät näy ihmisten kohtaamisissa, tekemisen rytmissä ja reaktioissa. Arvoja ei käytännössä ole, jos niitä ei eletä todeksi, vaikka niitä olisi määritelty kuukausia.

Ehkä se, ettei yksikään kirjoituksistani ollut otsikoitu sanalla ARVO, kertoo parhaiten siitä, miten arvot toimivat. Ne eivät tule pyydettäessä. Ne tulevat näkyviin, kun ei enää yritä esittää mitään.

Vain elää todeksi sitä, mihin vahvimmin uskoo ja luottaa.
Sitä, mikä kantaa, kun mikään muu ei kanna.
Sitä, mikä tuntuu elämän turvakalliolta.

Ja ennen kaikkea - elää todeksi sitä, mikä jättää sisälle rauhan.

/Irina